Etsi sivustolta

Ostoskori:

0 tuote(tta) - 0,00 €
Ostoskorisi on tyhjä.
Etsi sivustolta

Back On My Feet Again

Tuplaklikkaa kuvaa nähdäksesi sen kokonaan

Loitonna
Katso lähemmin

Lisää kuvia

GenreBlues

Yksityiskohdat

Mississipissä s. 6. maaliskuuta 1893 syntynyt Lewis muutti perheensä mukana Memphisiin seitsenvuotiaana. Hän sai lempinimensä "Furry" ("pörrö") lapsuutensa leikkikavereilta. Memphisissä soittaja, jota kutsuttiin nimellä "Blind Joe" opetti Furrylle kitaransoiton. Myöhemmin Blind Joe oli aiheena Furryn kappaleissa "Casey Jones" ja "John Henry". Vuoteen 1908 mennessä Lewis oli alkanut soittaa yksinään juhlissa, kapakoissa ja kadulla. Hän vieraili myös W. C. Handyn orkesterissa.[3]

Lewis eli kiertolaiselämää vuoteen 1917, jolloin hän palasi Memphisiin menetettyään jalkansa rautatieonnettomuudessa. Lewis soitti soolona sekä yhdessä soittajien kuten Jim Jackson, Gus Gunnon ja Will Shade kanssa Memphisin Beale Streetin klubeissa kuten Pee Wee's. Lewis kierteli myös Dr. Willie Lewis Medicine Shown mukana, kunnes vuonna 1922 hän sai vakituisen työn Memphisin kaupungin kadunlakaisijana. Tässä työssä hän oli eläkeikään vuoteen 1966 saakka.

Lewisin levytysura alkoi huhtikuussa 1927, jolloin hän matkusti Chicagoon yhdessä kitaristi Landers Waltonin kanssa ja äänitti viisi kappaletta Vocalion-merkille. Kolmella kappaleista oli mukana myös mandoliininsoittaja Charles Jackson. Lokakuussa samana vuonna Lewis palasi studioon, tällä kertaa yksin, äänittäen kuusi kappaletta. Vuotta myöhemmin hän levytti myös Victor-merkille ja 1929 Vocalionille Memphisissä. Levyt eivät myyneet erityisen hyvin ja niinpä Lewis ei saavuttanut mitään Memphisin alueen kulttisuosiota suurempaa 1920-luvun lopulla huolimatta myöhemmistä klassikoista kuten "John Henry" ja "Kassie Jones -- Parts 1 and 2".

Lewis jatkoi normaalielämäänsä soitellen vain omaksi ja ystäviensä iloksi muun muassa W.C. Handy Parkissa kunnes vuonna 1959 folk/bluestutkija Sam Charters löysi hänet ja taivutteli hänet levytysstudioon. Ensimmäisen albumin julkaisi Folkways vuonna 1959, sitä seurasivat Back On My Feet Again ja Done Changed My Mind Prestige/Bluesville-merkille vuonna 1961. 1960-luvun bluesbuumin myötä Lewisista tuli suosittu artisti, joka esiintyi festivaaleilla ja mediassa. 1970-luvulla Lewisista ilmestyi artikkeli Playboy-lehdessä ja hän esiintyi The Tonight Showssa. Hän esiintyi sivuroolissa myös kahdessa elokuvassa: vuoden 1975 Ei aikaa arkailla -elokuvassa hän esitti itseään ja vuoden 1981 Kuningas Elviksessä bluesmuusikkoa.

Lisätiedot

Tuotenumero 44264
Kuntokansi Ei
Kuntolevy Ei
Aluekoodi Ei
Formaatti LP
Levy-yhtiö Cornbread
Vuosi 2018
Kesto Ei
Valmistusmaa Yhdistynyt kuningaskunta

Lewis Furry: 
Back On My Feet Again (LP)

Kuvaus

1961 julkaistun Prestige albumin repropainos.

Saatavuus: Varastossa

20,00 €

Kuvaus

Mississipissä s. 6. maaliskuuta 1893 syntynyt Lewis muutti perheensä mukana Memphisiin seitsenvuotiaana. Hän sai lempinimensä "Furry" ("pörrö") lapsuutensa leikkikavereilta. Memphisissä soittaja, jota kutsuttiin nimellä "Blind Joe" opetti Furrylle kitaransoiton. Myöhemmin Blind Joe oli aiheena Furryn kappaleissa "Casey Jones" ja "John Henry". Vuoteen 1908 mennessä Lewis oli alkanut soittaa yksinään juhlissa, kapakoissa ja kadulla. Hän vieraili myös W. C. Handyn orkesterissa.[3]

Lewis eli kiertolaiselämää vuoteen 1917, jolloin hän palasi Memphisiin menetettyään jalkansa rautatieonnettomuudessa. Lewis soitti soolona sekä yhdessä soittajien kuten Jim Jackson, Gus Gunnon ja Will Shade kanssa Memphisin Beale Streetin klubeissa kuten Pee Wee's. Lewis kierteli myös Dr. Willie Lewis Medicine Shown mukana, kunnes vuonna 1922 hän sai vakituisen työn Memphisin kaupungin kadunlakaisijana. Tässä työssä hän oli eläkeikään vuoteen 1966 saakka.

Lewisin levytysura alkoi huhtikuussa 1927, jolloin hän matkusti Chicagoon yhdessä kitaristi Landers Waltonin kanssa ja äänitti viisi kappaletta Vocalion-merkille. Kolmella kappaleista oli mukana myös mandoliininsoittaja Charles Jackson. Lokakuussa samana vuonna Lewis palasi studioon, tällä kertaa yksin, äänittäen kuusi kappaletta. Vuotta myöhemmin hän levytti myös Victor-merkille ja 1929 Vocalionille Memphisissä. Levyt eivät myyneet erityisen hyvin ja niinpä Lewis ei saavuttanut mitään Memphisin alueen kulttisuosiota suurempaa 1920-luvun lopulla huolimatta myöhemmistä klassikoista kuten "John Henry" ja "Kassie Jones -- Parts 1 and 2".

Lewis jatkoi normaalielämäänsä soitellen vain omaksi ja ystäviensä iloksi muun muassa W.C. Handy Parkissa kunnes vuonna 1959 folk/bluestutkija Sam Charters löysi hänet ja taivutteli hänet levytysstudioon. Ensimmäisen albumin julkaisi Folkways vuonna 1959, sitä seurasivat Back On My Feet Again ja Done Changed My Mind Prestige/Bluesville-merkille vuonna 1961. 1960-luvun bluesbuumin myötä Lewisista tuli suosittu artisti, joka esiintyi festivaaleilla ja mediassa. 1970-luvulla Lewisista ilmestyi artikkeli Playboy-lehdessä ja hän esiintyi The Tonight Showssa. Hän esiintyi sivuroolissa myös kahdessa elokuvassa: vuoden 1975 Ei aikaa arkailla -elokuvassa hän esitti itseään ja vuoden 1981 Kuningas Elviksessä bluesmuusikkoa.

Biisilista

A1     John Henry     
A2     When My Baby Left Me     
A3     Shake 'Em On Down     
A4     Big Chief Blues     
A5     Old Blue     
B1     I'm Going Back To Brownsville     
B2     Back On My Feet Again     
B3     White Lightnin'     
B4     Roberta     
B5     St. Louis Blues